Parin viikon loman jälkeen paluu töihin on kuin lyönti kasvoihin tai elämää suurempi krapula, joka vaan jatkuu ja jatkuu. Kahdessa viikossa sitä pikkuhiljaa oppi jotenkin nauttimaan elämästä ja rentoutumaan. Mutta töiden alettua sitä huomaa olevansa samassa pisteessä. Sama ahdistus, epätoivo ja masennus. Kuinka sainkaan itseni tällaiseen pussiin? Ääliö minä, joka ei ole tajunnut jo aikaisemmin hakeutua muuhun.
Lähteminen työreissuun tuntuu vaikealta. Taas jotain majoitusta puoli alkeellisissa oloissa. Seutu on uusi, mutta nämä maisemat tuntuvat niin nähdyiltä. Samoja soita ja metsiä olen kulkenut aivan tarpeeksi. Yritin miettiä, että miten saisin työhöni kohdistettua jotain alkeellistakin mielenkiintoa. Vaikeaa se tuntuu olevan. Ehkä nyt luonnossa voisi olla jotain keräilemistä: sieniä ja marjoja. Jos ne antavat minulle edes jonkinlaisen motivaation työlleni, niin sallin sen itselleni. Äärirajalla menen koko ajan, joten kaikki mahdolliset keinot on syytä ottaa käyttöön.
Olen hakenut muita töitä. Heikolla menestyksellä. Mikään ei ole ollut unelmapaikka, mutta tällä koulutus- ja työkokemustaustalla sitä tuskin ihan heti tulee olemaankaan. Mutta yritetty on. Hyvä huomata, ettei elämä menekään pelkästään niinkuin haaveilee ja toivoo. Vaan joidenkin taakkojen kanssa on vain opittava elämään. Positiivista on kuitenkin se raha mitä tästä kärsimyksestä saa. Raha on mahdollistanut minulle arvokasta ja hyvää vapaa-aikaa ja kokemuksia mitkä rahattomana ei mahdollista. Teemmekö työtä pelkästään rahoittaaksemme vapaa-ajan, vai voiko työ olla itsessään jotain antavaa?
Ero vapaa-aikani ja työni kanssa on liian suuri. Lomalla ja vapaa-aikana elämä on, ja työaikana ei ole. Nyt loman jälkeen tuo työpeikko on hengaillut vapaa-aikanakin. Taas pitää alkaa tietoiseen itsekontrolliin. Ei antaa tilaa ahdistukselle, itkuisuudelle, pettymykselle jne. Vaan löytää "päivä kerrallaan" asenne, löytää joka päivä ilon aihe, löytää huomiselle ilon aihe. Elää taas kontrolloiden itseään. Tänään teen tätä ja nautin tästä, en ajattele työtäni, en ajattele pettymystäni, en ajattele tulevaisuutta liian kauas. 3 viikon päästä on loma, joten minulla on jotain mitä odottaa. Huomenna löydän sieniä. Huomenna teen taas aamupunnerruksia. Huomenna sataa vettä ja on kylmää, mutta minulla on hyvää teetä termospullossa, joka lämmittää.
Olen ollut lomalla itsekontrollista, mutta taas se on otettava jokapäiväiseksi ystäväksi. Mielummin päätän elämästä ja löydän ne nautinnon aiheet kuin kärvistelen rinnassa puristavan ahdistuksen kanssa. Elämä on valintaa ja niiden valintojen kanssa on elettävä vielä huomennakin.
Lähteminen työreissuun tuntuu vaikealta. Taas jotain majoitusta puoli alkeellisissa oloissa. Seutu on uusi, mutta nämä maisemat tuntuvat niin nähdyiltä. Samoja soita ja metsiä olen kulkenut aivan tarpeeksi. Yritin miettiä, että miten saisin työhöni kohdistettua jotain alkeellistakin mielenkiintoa. Vaikeaa se tuntuu olevan. Ehkä nyt luonnossa voisi olla jotain keräilemistä: sieniä ja marjoja. Jos ne antavat minulle edes jonkinlaisen motivaation työlleni, niin sallin sen itselleni. Äärirajalla menen koko ajan, joten kaikki mahdolliset keinot on syytä ottaa käyttöön.
Olen hakenut muita töitä. Heikolla menestyksellä. Mikään ei ole ollut unelmapaikka, mutta tällä koulutus- ja työkokemustaustalla sitä tuskin ihan heti tulee olemaankaan. Mutta yritetty on. Hyvä huomata, ettei elämä menekään pelkästään niinkuin haaveilee ja toivoo. Vaan joidenkin taakkojen kanssa on vain opittava elämään. Positiivista on kuitenkin se raha mitä tästä kärsimyksestä saa. Raha on mahdollistanut minulle arvokasta ja hyvää vapaa-aikaa ja kokemuksia mitkä rahattomana ei mahdollista. Teemmekö työtä pelkästään rahoittaaksemme vapaa-ajan, vai voiko työ olla itsessään jotain antavaa?
Ero vapaa-aikani ja työni kanssa on liian suuri. Lomalla ja vapaa-aikana elämä on, ja työaikana ei ole. Nyt loman jälkeen tuo työpeikko on hengaillut vapaa-aikanakin. Taas pitää alkaa tietoiseen itsekontrolliin. Ei antaa tilaa ahdistukselle, itkuisuudelle, pettymykselle jne. Vaan löytää "päivä kerrallaan" asenne, löytää joka päivä ilon aihe, löytää huomiselle ilon aihe. Elää taas kontrolloiden itseään. Tänään teen tätä ja nautin tästä, en ajattele työtäni, en ajattele pettymystäni, en ajattele tulevaisuutta liian kauas. 3 viikon päästä on loma, joten minulla on jotain mitä odottaa. Huomenna löydän sieniä. Huomenna teen taas aamupunnerruksia. Huomenna sataa vettä ja on kylmää, mutta minulla on hyvää teetä termospullossa, joka lämmittää.
Olen ollut lomalla itsekontrollista, mutta taas se on otettava jokapäiväiseksi ystäväksi. Mielummin päätän elämästä ja löydän ne nautinnon aiheet kuin kärvistelen rinnassa puristavan ahdistuksen kanssa. Elämä on valintaa ja niiden valintojen kanssa on elettävä vielä huomennakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti