Olen miettinyt elämän hallintaa ja sitä kuinka paljon pystyy itse ajatuksilla vaikuttamaan omaan olotilaansa. Ajatuksilla pystyy vaikuttamaan, mutta olennaista on, että on jaksamista muuttaa. Jos on valmiiksi väsynyt ja syvimmässä kuopassa, ei silloin pysty keskittymään ajatusten tietoiseen muuttamiseen. Silloin olisi tärkeintä saada oma jaksaminen normaalitasolle ja vasta sitten voidaan lähteä purkamaan omia ajatuksia. Väymys/alho ja ajatuslevy vahvistavat vain toisiaan.
Olen pystynyt pitämään itseni melko optimistisena nyt. Panokseni työhön ovat olleet minimaaliset. Olen vain pyrkinyt siihen, etten anna ahdistuksen ja masennuksen vallta olotilaani. Olen sallinut itselleni enemmän jäätelöä, enemmän hyvää ruokaa, enemmän alkoholia. Jos haluaa elämässä rajoittaa jotain asioita, niin jostain päästä elämän on löystyttävä. Koen tärkeämpänä fyysisen 100 % hyvinvoinnin sijasta mielen keskitasoisen hyvinvoinnin. Se, mihin haluan itsekuri-potentiaalini osoittaa, on tämän tilanteen hallinta. Kaikki muu sen ympärillä tulee mukanaan.
Olen edelleen kiitollinen tilanteesta. Kyselin jossain postauksessa, mitä uutta voin vielä oppia tästä, kyllä minä voin edelleen. Valtavasti armeliauutta ja ymmärrystä. Elämä ehkä pystyy olemaan harvoin täydellistä tai hallitun hyvää, mutta ymmärrän ihmiselon moninaisuutta paremmin.
Olen tyytyväinen pyytäessäni anteeksi käyttäytymistäni. Vaikka aikaa on tapahtuneesta ja henkilö ei tapahtumaa muistanut, niin pystyin myöntämään erheeni ja pahoittelemaan omaa käytöstäni. On itselle eduksi myöntää olleensa huonosti käyttäytyvä ja erehtyväinen. Ei ole tärkeää etsiä syitä, miksi niin tapahtui, vaan se mitä pystyy tilanteelle tekemään (jos kokee tarvetta muuttaa). Tiedän kyllä ne kerrat edelleen jolloin olisi ollut tarve pyytää anteeksi, mutten ole sitä tehnyt. Eihän anteeksipyyntö saa tapahtumaa tekemättömäksi, mutta se on ele nöyrtymisestä ja tiedostamisesta.
Olen aktivoitunut työnhaussa ja lähellä oli etten päässyt opettajaksi. Epätoivo ajaa tilanteisiin, niin etten ole ehkä miettinyt kaikkia juonen käänteitä. Mitä sitten jos yht'äkkiä olisinkin siirtynyt ammattikoulun puolelle? Uskon kyllä selviytyväni. Uskon selviytymiseeni enemmän nyt kuin muutama vuosi sitten. Kyllä tämä mankeli on kasvattanut ja opettanut. Kyllä minä selviän. Kyllä minä pärjään. Olen herättänyt henkiin optimismini, uskon omiin kykyihini. Onhan ne siellä ollut, mutta nukkuivat muutaman vuoden.
Kiitos sille ihmiselle, joka puhui ettei aio kynttiläänsä pitää vakassaan. Kuinka yksi lause joka ehkä ensin ärsytti, on oikeastaan muuttunut ohjenuoraksi. Mitä minä häpeän? Minussa on puutteeni, mutta miksen tuo esiin niitä ominaisuuksia joita hallitsen edes kohtuudella tai niitä joita haluan osata vielä paremmin. Elämä on yhtä pitkää harjoituskoulua, joten antaa mennä. En aio itse rajoittaa itseäni. En aio hamuta saavuttamatonta, mutta haluan pitää haaveistani kiinni. Antaa tilaa sattumalle ja mahdollisuuksille.
PS. Ja jos tiedän mitä kaikkea milenkiintoista on tulossa ja mitä paikkoja tulen näkemään, niin en voi pitää elämääni kovin huonolaatuisena. Norjaan sukeltamaan, Helsinkiin joogaohjaajakurssille, Tuhkholman risteilylle isäni ja puolisoni kanssa, Rhodokselle lomalle äitini kanssa, Täydennyspalvelukseen Lapinjärvelle ja jouluksi aurinkoon. Kaikki muut kuin viimeksi mainittu uusia kokemuksia, joten KYLLÄ elämä voi olla hyvää seikkaliua :)
Olen pystynyt pitämään itseni melko optimistisena nyt. Panokseni työhön ovat olleet minimaaliset. Olen vain pyrkinyt siihen, etten anna ahdistuksen ja masennuksen vallta olotilaani. Olen sallinut itselleni enemmän jäätelöä, enemmän hyvää ruokaa, enemmän alkoholia. Jos haluaa elämässä rajoittaa jotain asioita, niin jostain päästä elämän on löystyttävä. Koen tärkeämpänä fyysisen 100 % hyvinvoinnin sijasta mielen keskitasoisen hyvinvoinnin. Se, mihin haluan itsekuri-potentiaalini osoittaa, on tämän tilanteen hallinta. Kaikki muu sen ympärillä tulee mukanaan.
Olen edelleen kiitollinen tilanteesta. Kyselin jossain postauksessa, mitä uutta voin vielä oppia tästä, kyllä minä voin edelleen. Valtavasti armeliauutta ja ymmärrystä. Elämä ehkä pystyy olemaan harvoin täydellistä tai hallitun hyvää, mutta ymmärrän ihmiselon moninaisuutta paremmin.
Olen tyytyväinen pyytäessäni anteeksi käyttäytymistäni. Vaikka aikaa on tapahtuneesta ja henkilö ei tapahtumaa muistanut, niin pystyin myöntämään erheeni ja pahoittelemaan omaa käytöstäni. On itselle eduksi myöntää olleensa huonosti käyttäytyvä ja erehtyväinen. Ei ole tärkeää etsiä syitä, miksi niin tapahtui, vaan se mitä pystyy tilanteelle tekemään (jos kokee tarvetta muuttaa). Tiedän kyllä ne kerrat edelleen jolloin olisi ollut tarve pyytää anteeksi, mutten ole sitä tehnyt. Eihän anteeksipyyntö saa tapahtumaa tekemättömäksi, mutta se on ele nöyrtymisestä ja tiedostamisesta.
Olen aktivoitunut työnhaussa ja lähellä oli etten päässyt opettajaksi. Epätoivo ajaa tilanteisiin, niin etten ole ehkä miettinyt kaikkia juonen käänteitä. Mitä sitten jos yht'äkkiä olisinkin siirtynyt ammattikoulun puolelle? Uskon kyllä selviytyväni. Uskon selviytymiseeni enemmän nyt kuin muutama vuosi sitten. Kyllä tämä mankeli on kasvattanut ja opettanut. Kyllä minä selviän. Kyllä minä pärjään. Olen herättänyt henkiin optimismini, uskon omiin kykyihini. Onhan ne siellä ollut, mutta nukkuivat muutaman vuoden.
Kiitos sille ihmiselle, joka puhui ettei aio kynttiläänsä pitää vakassaan. Kuinka yksi lause joka ehkä ensin ärsytti, on oikeastaan muuttunut ohjenuoraksi. Mitä minä häpeän? Minussa on puutteeni, mutta miksen tuo esiin niitä ominaisuuksia joita hallitsen edes kohtuudella tai niitä joita haluan osata vielä paremmin. Elämä on yhtä pitkää harjoituskoulua, joten antaa mennä. En aio itse rajoittaa itseäni. En aio hamuta saavuttamatonta, mutta haluan pitää haaveistani kiinni. Antaa tilaa sattumalle ja mahdollisuuksille.
PS. Ja jos tiedän mitä kaikkea milenkiintoista on tulossa ja mitä paikkoja tulen näkemään, niin en voi pitää elämääni kovin huonolaatuisena. Norjaan sukeltamaan, Helsinkiin joogaohjaajakurssille, Tuhkholman risteilylle isäni ja puolisoni kanssa, Rhodokselle lomalle äitini kanssa, Täydennyspalvelukseen Lapinjärvelle ja jouluksi aurinkoon. Kaikki muut kuin viimeksi mainittu uusia kokemuksia, joten KYLLÄ elämä voi olla hyvää seikkaliua :)
Kuinka viisaita sanoja!
VastaaPoista