Mietin edellisen tekstini jälkeen tavoitteellisuutta. Ehkä elämän notkahduskausina on hyvä asettaa jotain konkreettisia tavoitteita. Elämässä on ehkä hyvä olla pitkän tähtäimen tavoitteet ja sitten lyhyemmän ajan. Varsinkin lyhyen ajan tavoittet on hyväksi näinä hieman haasteellisimpina elon aikoina. On jotain mitä odottaa ja antaa voimaa. Tavoitteet olisi hyvä olla elämän ongelma-osa-alueen ulkopuolisia. Jos työ on minulle se ongelma, niin tavoitteeni on vapaa-ajassa tällä hetkellä. Tavoitteeni ovat realistisia, ei mahdottomia saavuttaa.
Olen joogaohjaajakoulutusta varten lukenut joogakirjaa. Siinä oli tekstiä buddhalaisuudesta. Tuttua asiaa siitä kuinka tarkkailla omia ajatuksia meditaatiossa ja hyväksyä ne, mutta ei takertua niihin. Ymmärsin, että tätä ajatusten tarkkailua teen ihan normaalissa elämässänikin. Kun huomaan jonkin ajatuslevyn pyörivän päässäni, niin tartun siihen. Mitä oikein ajattelenkaan? Auttaako tämä ajatuslevy minua vai tuoko se pahaa mieltä? Ymmärrän ja hyväksyn ajatuslevyni, mutta voin ajatella jotain muuta. Ei ajatusten vaihtaminen välttämättä tapahdu silmän käänteessä, mutta olen tietoinen omista ajtuksistani. Ei meditaatio ole ainoa keino, jotta voi olla tietoinen mitä ajattelee ja milloin. Täytyy löytää jokaisen ne omat keinot, miten toimia "vaivaavien" ajatusten kanssa.
Olen myös kokenut kiitollisuutta. Yksi päivä maastossa ystäväni kanssa, ja koin niin suurta hengäshdystä. Työpäivä, jolloin voi jutella ja olla rennosti. Jotain tavallisuudesta poikeeavaa. Ystäväni kanssa keskustellessa tuli ajatuksia mitä voisi olla konkreettisia keinoja työarjen piristämiseksi. Joka viikko jonkin kohde, josta tiedän tulevan innostuneeksi. Ehkä joku päivä normaalia paremmat eväät. Tämä kesäkausi tuo uudet haasteet, miten saada työni mielenkiintoiseksi, mitä voin tehdä jotta nauttisin työstä? Voisinko joka päivä etsiä kameralla yhden kuvauskohteen, jonka kuvaaminen aiheuttaisi minulle onnistumisen tunteen? Tai kertoisi jostain. Tai jos tiedän tulevan päivän olevan arkitylsä, niin olisiko jotain, mitä pystyisin sieltä löytämään ja iloitsemaan? Ehkä sarja eheyttäviä valokuvia itsestäni?
Ehkei tämä kesä ole kuitenkaan turha? Ehkä minä löydän lisää keinoja, miten löytää elämästä iloitsemisen aiheita.
Olen joogaohjaajakoulutusta varten lukenut joogakirjaa. Siinä oli tekstiä buddhalaisuudesta. Tuttua asiaa siitä kuinka tarkkailla omia ajatuksia meditaatiossa ja hyväksyä ne, mutta ei takertua niihin. Ymmärsin, että tätä ajatusten tarkkailua teen ihan normaalissa elämässänikin. Kun huomaan jonkin ajatuslevyn pyörivän päässäni, niin tartun siihen. Mitä oikein ajattelenkaan? Auttaako tämä ajatuslevy minua vai tuoko se pahaa mieltä? Ymmärrän ja hyväksyn ajatuslevyni, mutta voin ajatella jotain muuta. Ei ajatusten vaihtaminen välttämättä tapahdu silmän käänteessä, mutta olen tietoinen omista ajtuksistani. Ei meditaatio ole ainoa keino, jotta voi olla tietoinen mitä ajattelee ja milloin. Täytyy löytää jokaisen ne omat keinot, miten toimia "vaivaavien" ajatusten kanssa.
Olen myös kokenut kiitollisuutta. Yksi päivä maastossa ystäväni kanssa, ja koin niin suurta hengäshdystä. Työpäivä, jolloin voi jutella ja olla rennosti. Jotain tavallisuudesta poikeeavaa. Ystäväni kanssa keskustellessa tuli ajatuksia mitä voisi olla konkreettisia keinoja työarjen piristämiseksi. Joka viikko jonkin kohde, josta tiedän tulevan innostuneeksi. Ehkä joku päivä normaalia paremmat eväät. Tämä kesäkausi tuo uudet haasteet, miten saada työni mielenkiintoiseksi, mitä voin tehdä jotta nauttisin työstä? Voisinko joka päivä etsiä kameralla yhden kuvauskohteen, jonka kuvaaminen aiheuttaisi minulle onnistumisen tunteen? Tai kertoisi jostain. Tai jos tiedän tulevan päivän olevan arkitylsä, niin olisiko jotain, mitä pystyisin sieltä löytämään ja iloitsemaan? Ehkä sarja eheyttäviä valokuvia itsestäni?
Ehkei tämä kesä ole kuitenkaan turha? Ehkä minä löydän lisää keinoja, miten löytää elämästä iloitsemisen aiheita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti