319. päivä

Enää neljä kokonaista viikkoa jäljellä. Sunnuntai-maanantai yönä taas valvoin tai heräsin neljän aikoihin. Viikonlopun olin vain väsynyt, tusnin uupumista. Minun olisi pitänyt tehdä esseetä, mutta en jaksanut. Jotain muitakin asioita olisi pitänyt tehdä. Katsoin parhaammakseni vetäytyä kirjan kanssa sohvan nurkkaan. harmittaa oma aikaansaamattomuus, kun tiedän, että esseilläni on aikaraja, joka saattaa ylittyä. Jos vain saisin ne tehtyä, ilman että odotan edes kovin suuria arvosanoja.

Mietin, että olen hieman pettynyt itseeni, etten kyenyt tätä vuotta ehkä läpi käymäänniin optimistisesti kuin toivoin. Ihminen on rajallinen tunteidensa hallinnassa ja manipuloinnissa. Paljon on parannusta tapahtunut vuoden aikana. Olen tullut positiivisemmaksi ja optimistisemmaksi ihmiseksi. kätisen vähemmän vallitsevista olosuhteista ja pyrin elämästä löytämään enemmän hyviä asioita.

Mikään noista ei ole hukkaan mennyt löytö. Nuo kaikki antaa tulevaisuudellekin paljon hyvää. Ehkä se toive, siitä, että pystyisi olemaan kokonaan työkuvioiden ulkopuolella ja välittämättä tapahtui mitä tapahtui ei ollut ihan realistinen. Niin kauon kuin olen ihminen ja olemassa, on luonnollista reagoida asioihin tunteella: pettymyksenä, ahdistuksena ja harmistuksena. Kuitenkin on oma valintani kuinka kauon annan itseni olla noissa tunteissa. Haenko tilalle jotain parempaa jostain muualta kuin työn kautta.

Onhan tämä opettanut paljon myös lisää arvoja. Työ ei todellakaan ole kaikki kaikessa, vaan perhe ja vapaa-aika ovat vielä tärkeämpiä. On ehkä vielä olennaisempaa saada iloa noista perusrakenteista. Periaatteessa olisi hyvä olla elämässä tasapainossa, mikä tahansa elämän osa alueista. Se auttaa kestämään elämän pettymyksia ja aallokoita. Jos jokainen elämän perustuksia on myllerryksessä, sitä enemmän sitä on hukassa ja eksyksissä. Voimakkaasti työorientoituneena ihmisenä tämä on ollut hyvä ymmärtää, mitkä ovat ne perustukset, minkä päälle minä elämääni rakennan.

Tämän prosessin myötä olen pyrkinyt ottamaan enemmän huomioon miestäni ja olemaan ystävällinen ja mukava arjessakin. Yritän olla kotona vapaa pahasta olosta ja pettymyksestä.

Olen opetellut olemaan avomielsiempi, välttämään tuomitsemista ja yksioikoisia ratkaisuja. Ei ole aina helppoa ymmärtää ihmisten valintoja ja ratkaisuja, mutta ei muiden ihmisten valinnat ole minulta pois. On ikävää nähdä ystävä kärsimässä ja halu auttaa on voimakas. Jokainen ihminen tekee ne omat ratkaisut elämässä ja niitä on syytä kunnioittaa. Kun kunnioittaa toisen ihmisen ratkaisuja, osoittaa myös arvostuksensa häntä kohtaan.

314. päivä

Nämä loppumetrit taitavat olla melkoista vuoristorataa. On hyviä päiviä ja niitä, kun ahdistus iskee ja väsyttää. Enitenhän ahdistus iskee noina päivinä, kun olen herännyt keskellä yötä. Eilen lähdin pois töistä jonkin verran aikaisemmin. Tympäseminen seuraantui ilmeisesti nukkumiseeni, kun heräsin puoli 2, eikä taaskaan unta sen jälkeen.

Pitäisi ehkä alkaa pitämään tunne/unipäiväkirjaa. Mitkä ovat päivän tekemisen/fiilisten suhde seuraavan yön unen laatuun tai nukkumiseen. Se taka-alalla kytevä ahdistus on vain vaikeampi määritellä. Nytkin se tuntemus eilen oli vain sellainen varjo, jonka jätin oman onnensa nojaan ja ajattelin muita mukevempia asioita. Yöllä heräsin koiran haukkuun. Olen kyllä saanut unen päästäkin kiinni välillä, mutta nyt en. Jotain raskaita töihin liittyviä epätähdellisiä asioita tuli mieleeni.

Minulla on ollut aika paljon tekemistä ja toimintaa myös tässä viikon aikana. En ole päässyt kunnolla rauhoittumaan ja olemaan. Luulen tuonkin vaikuttavan unirytmiini. Tiedossa on myös lisää ohjelmaa tälle viikolle. Mietin mitä on sellaisia tekemisiä jota voin karsia ja jättää vain ne pakolliset toimet jäljelle täksi viikkoa. Jatkuvassa aikataulutuksessa ja ohjelmoidussa päivässä alan käymään ylikierroksilla. Lisäksi tuossa ylikierroksessa todennäköisesti alkaa vaivaamaan ne epäolennaisetkin asiat.

Itsensä kuuntelu ja omien tarpeiden huomioiminen on vaativaa. On paljon asioita,mitä haluan tehdä ja mitkä kiinnostavat, mutta kaikkeen ei ole aina aikaa tai edes jaksamista. Mikä on milloinkin parempi vaihtoehto, lähteä lenkille vai levätä sohvalla? Jos tunnistaa oman perustarpeen, että nyt tarvitsen lepoa sekä ymmärtää realiteetin harrastaneensa liikuntaa joka päivä, niin varmasti sohvalla makaaminen on paras vaihtoehto. Tekeminen ei ole minulle ongelma, vaan lähinnä tekemättä jättäminen. En huomaa omia resursseja, etten olekaan robotti, vaan tarvitsen aikaa myös pelkkään olemiseen ja lepäilyyn.

Nykyään en enää tuomitse television katselua huonona harrastuksena. Olen nyt jonkin verran harrastanut hömpän seurantaa iltaisin ja kyllä se on minua rentouttanut. Olen poissa omista ympyröistä je keskittynyt johonkin harmittomaan. Samalla olen nauttinut takkatulesta, koirien rapsutuksesta ja kupillisesta teestä. Toki voisin kaikkea tuota tehdä ilman televisiotakin, mutta välillä on oikeasti mukava kuulla ja nähdä tarinaa muista kuin mitään  minään liittyvää. Luulen tuon tarinoiden näkemisen ja kuulemisen olevan kuitenkin yksi ihmiskunnan alkuhämäristä tuttua toimintaa. Ehkä siellä kivikauden luolassa on illalla keskitetty huomio kuulemaan tarinaa päivän metsästysretkestä, samoin kun minä pyhittäydyn välillä telesvison äärelle.

305. päivä

Minulla oli kovasti uskoa, että työni lähtevät sujumaan nopeasti ja eiköhän tämä loppuaika ole siedettävä. Olen ollut kaksi päivää töissä ja uniongelmat alkoivat jo maanantain vastaisena yönä. heräsin keskellä yötä, enkä saanut enää unta. Viime yönä heräsin taas ja sama toistui. Heräsin pieneen yskimiseen, mutta olen kuitenkin tuossa töistä poissaollessani saanut helposti unen päästä kiinni.

Eilen katselin sähköposteja läpi. Työpäivän jälkeen olo oli lähinnä tympääntynyt. Olen minä katkera tästä työstä ja toivon sen nopeaa loppumista. Poissaoloni töistä antoi kuvaa, millaista elämä tulee olemaan ilman tätä työtä. Se oli jotenkin liian hyvää ja paluu töihin tuntui tuplasti pahemmalta. Rahattomuus on varmasti se mikä tulee mietityttämään, mutta muuta motivaatiota tälle nykyiselle työlle ei löydy. Luulin jotenkin olevampi yli jo tämän työongelman, kun aikaa on niin vähän, mutta se taisi olla toiveajattelua.

Mietin toissakertausta postaustani ja rehellisyyttä itselle. Ilmeisesti tämä itsensä huijaaminen tapahtuu helposti, kun on ollut joku harrastus, työ mihin on kokenut suurta intohimoa ja on ajatellut, että tämähän on lähes täydellistä. Samoin ihmissuhteissa voi käydä. On ihmisiä joiden kanssa on kokenut harmoniaa ja erinomaista ystävyyttä. Jonain päivänä tuntuukin, ettei se intohimoinen harrastus ehkä tunnukaan samalta. Mielekäs työ vaikuttaakin epämiellyttävältä. Ystävyyssuhde on muuttunut ja ystävän anti ei olekaan sama kuin vuosia sitten. Tämä kaikki kertoo elämän muuttumisesta. Itsensä muuttumisesta. Työstä on tullut arkea, rakas harrastustus ei anna euforisia tunteita enää, ystävän kanssa tiet ovat eriytyneet.

Tosiasioiden hyväksyntä vie aikaa. Meditaatio-harrastukseni laimeni ja aloin epäilemään sen hyötyä itselleni kun viruin vain elämän merkityksen syövereissä kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen. Kuitenkin siitä lähteminen oli lopulta voimakkain tunne ja eroon pääseminen tuntui todella vapauttavalta ja juhlalliselta. Työstäni kirjoitinkin, kun en uskonut sitä epmiellyttävyyden tunnetta, mikä oli jo olemassa, mutta kielsin sen. Vahvistin vain itselleni, kyllä minä tykkään tästä, vaikkei se ollut totta. Ystäväni kanssa merkit eriytymisestä oli havaittavissa jo vuotta aiemmin, mutta sitä vain ajatteli sen olevan väliaikaista. Kunnes totesin ettei kumpiakaan meistä ole sama kuin joskus vuosia aiemmin ja tällä hetkellä ei ehkä ole yhteistä säveltä.

Vaikka näissä epävarmoissa oloissa keppuroi vuoden jos toisenkin, on ne tarpeellista aikaa. Oma varmuus siinä vaiheessa kun eriytyminen tapahtuu, on niin varma, etti jää tilaa jossittelulle. Missään näissä esimerkeissä ei ole tilaa epävarmuudelle. Kaikkia on yritetty ja uskottu ja epämiellyttävyys on vain kasvanut.

Vaikka korostan rehellisyyden merkitystä, en halua tekojeni olevan impulsiivisia. Jossain määrin toivon näistä esimerkeistä oppineeni kuitenkin jo aiemmin huomaamaan ne epämiellyttävyyden tunteet ja kyselemään mistä epävarmuus johtuu. Onko asia sellainen, että sen voi muuttaa? Vai kertooko tuntemus jostain syvemmästä muutoshalusta. Oman muuttumisen ymmärtää paremmin vasta jälkeenpäin. Muuttuessa ei ymmärrä itsessä tapahtuvaa muutosta.

302. päivä

Tänään kirjoitin psykan esseeseen seuraavaa stressistä:

 "Esimerkiksi jos loma tai viikonloppu ei riitä palauttamaan voimavaroja niin paluu töihin tuntuu vaikealta. Tällöin voidaan puhua rasitusasteisesta väsymisestä. Se ilmenee psyykkisinä oireina kuten ahdistuneisuutena, ärtyneisyytenä, unettomuutena ja ilottomuutena. Lisäksi voi ilmetä fyysisiä somaattisia oireita kuten päänsärkyä, vatsaoireita, niska-ja hartianseudun kipuilua, huimausta, sydämen rytmihäiriöitä ja kohonnutta verenpainetta. Jos rasittava elämäntilanne jatkuu prosessi voi johtaa uupumisasteiseen väsymiseen ja sairastumiseen. (Toivo & Nordling 2013, 128.) Stressin vaikutuksista on hyvin ristiriitaisia tuloksia. Yleisesti voidaan todeta stressin kielteisten tunnekokemusten olevan haitallisia elämän laadulle ja yksilön hyvinvoinnille. Stressi vaikuttaa heikentävästi myös terveyttä ylläpitäviin toimintoihin kuten liikkumiseen, rentoutumiseen ja ruokavalioon. (Toivo & Nordling 2013, 129.)"

Kuulostaa tutulta. Kuinka pitkään sitä on ollut niin sokea omalle toiminnalle. Seuraavassa kirjoitan vielä mitä Mielenterveyden psykologia -kirjassa on haastehakuisuuden vahvistamisesta. Haastehakuisuus on yksi selviytymiskeinoja.

 1. Huomion kiinnittäminenKoska ihmiset ovat tottuneet kehonsa erilaisiin jännitystiloihin, kuten niskalihasten kireyteen, He ovat vain epämääräisen tietoisia stressistään. Kun heitä opetetaan kesittymään erilaisiin kehon tuntemuksiin, he voivat oppia tunnistamaan stressitilojaan ja niitä aiheuttavia tekijöitä. 
2. Stressaavien tilanteiden uudelleen tulkintaIhmisiä ohjataan miettimään stressaavaa tilannetta ja tekemään kaksi listaa, joihin kirjataan ne keinot, joilla voidaan helpottaa tilannetta ja ne keinot, joita käyttämällä tilanne voi pahentua. Tämän avulla ihmisillä on mahdollisuus tutkia erilaisia toimintavaihtoehtoja ja huomata, että valituilla keinoilla voidaan vaikuttaa asioiden kulkuun.
3. KompensaatioKun ihminen kohtaa stressiä aiheuttavia tekijöitä ja haasteita, joiden edessä hän on voimaton, suureksi avuksi voi olla sellaisen uuden haasteen löytäminen, johon hän todennäköisesti pystyy vastaamaan. tämä vahvistaa käsitystä itsestä osaavana ja selviytyvänä henkilönä.

Paljon näitä keinoja on tullut hyödynnettyä muissakin elämän tilanteissa. Miettimisen arvoisia. tuota kohtaa kaksi en ole suoraan kokeillut. Siihenhän on vielä mahdollisuus.