Nämä loppumetrit taitavat olla melkoista vuoristorataa. On hyviä päiviä ja niitä, kun ahdistus iskee ja väsyttää. Enitenhän ahdistus iskee noina päivinä, kun olen herännyt keskellä yötä. Eilen lähdin pois töistä jonkin verran aikaisemmin. Tympäseminen seuraantui ilmeisesti nukkumiseeni, kun heräsin puoli 2, eikä taaskaan unta sen jälkeen.
Pitäisi ehkä alkaa pitämään tunne/unipäiväkirjaa. Mitkä ovat päivän tekemisen/fiilisten suhde seuraavan yön unen laatuun tai nukkumiseen. Se taka-alalla kytevä ahdistus on vain vaikeampi määritellä. Nytkin se tuntemus eilen oli vain sellainen varjo, jonka jätin oman onnensa nojaan ja ajattelin muita mukevempia asioita. Yöllä heräsin koiran haukkuun. Olen kyllä saanut unen päästäkin kiinni välillä, mutta nyt en. Jotain raskaita töihin liittyviä epätähdellisiä asioita tuli mieleeni.
Minulla on ollut aika paljon tekemistä ja toimintaa myös tässä viikon aikana. En ole päässyt kunnolla rauhoittumaan ja olemaan. Luulen tuonkin vaikuttavan unirytmiini. Tiedossa on myös lisää ohjelmaa tälle viikolle. Mietin mitä on sellaisia tekemisiä jota voin karsia ja jättää vain ne pakolliset toimet jäljelle täksi viikkoa. Jatkuvassa aikataulutuksessa ja ohjelmoidussa päivässä alan käymään ylikierroksilla. Lisäksi tuossa ylikierroksessa todennäköisesti alkaa vaivaamaan ne epäolennaisetkin asiat.
Itsensä kuuntelu ja omien tarpeiden huomioiminen on vaativaa. On paljon asioita,mitä haluan tehdä ja mitkä kiinnostavat, mutta kaikkeen ei ole aina aikaa tai edes jaksamista. Mikä on milloinkin parempi vaihtoehto, lähteä lenkille vai levätä sohvalla? Jos tunnistaa oman perustarpeen, että nyt tarvitsen lepoa sekä ymmärtää realiteetin harrastaneensa liikuntaa joka päivä, niin varmasti sohvalla makaaminen on paras vaihtoehto. Tekeminen ei ole minulle ongelma, vaan lähinnä tekemättä jättäminen. En huomaa omia resursseja, etten olekaan robotti, vaan tarvitsen aikaa myös pelkkään olemiseen ja lepäilyyn.
Nykyään en enää tuomitse television katselua huonona harrastuksena. Olen nyt jonkin verran harrastanut hömpän seurantaa iltaisin ja kyllä se on minua rentouttanut. Olen poissa omista ympyröistä je keskittynyt johonkin harmittomaan. Samalla olen nauttinut takkatulesta, koirien rapsutuksesta ja kupillisesta teestä. Toki voisin kaikkea tuota tehdä ilman televisiotakin, mutta välillä on oikeasti mukava kuulla ja nähdä tarinaa muista kuin mitään minään liittyvää. Luulen tuon tarinoiden näkemisen ja kuulemisen olevan kuitenkin yksi ihmiskunnan alkuhämäristä tuttua toimintaa. Ehkä siellä kivikauden luolassa on illalla keskitetty huomio kuulemaan tarinaa päivän metsästysretkestä, samoin kun minä pyhittäydyn välillä telesvison äärelle.
Pitäisi ehkä alkaa pitämään tunne/unipäiväkirjaa. Mitkä ovat päivän tekemisen/fiilisten suhde seuraavan yön unen laatuun tai nukkumiseen. Se taka-alalla kytevä ahdistus on vain vaikeampi määritellä. Nytkin se tuntemus eilen oli vain sellainen varjo, jonka jätin oman onnensa nojaan ja ajattelin muita mukevempia asioita. Yöllä heräsin koiran haukkuun. Olen kyllä saanut unen päästäkin kiinni välillä, mutta nyt en. Jotain raskaita töihin liittyviä epätähdellisiä asioita tuli mieleeni.
Minulla on ollut aika paljon tekemistä ja toimintaa myös tässä viikon aikana. En ole päässyt kunnolla rauhoittumaan ja olemaan. Luulen tuonkin vaikuttavan unirytmiini. Tiedossa on myös lisää ohjelmaa tälle viikolle. Mietin mitä on sellaisia tekemisiä jota voin karsia ja jättää vain ne pakolliset toimet jäljelle täksi viikkoa. Jatkuvassa aikataulutuksessa ja ohjelmoidussa päivässä alan käymään ylikierroksilla. Lisäksi tuossa ylikierroksessa todennäköisesti alkaa vaivaamaan ne epäolennaisetkin asiat.
Itsensä kuuntelu ja omien tarpeiden huomioiminen on vaativaa. On paljon asioita,mitä haluan tehdä ja mitkä kiinnostavat, mutta kaikkeen ei ole aina aikaa tai edes jaksamista. Mikä on milloinkin parempi vaihtoehto, lähteä lenkille vai levätä sohvalla? Jos tunnistaa oman perustarpeen, että nyt tarvitsen lepoa sekä ymmärtää realiteetin harrastaneensa liikuntaa joka päivä, niin varmasti sohvalla makaaminen on paras vaihtoehto. Tekeminen ei ole minulle ongelma, vaan lähinnä tekemättä jättäminen. En huomaa omia resursseja, etten olekaan robotti, vaan tarvitsen aikaa myös pelkkään olemiseen ja lepäilyyn.
Nykyään en enää tuomitse television katselua huonona harrastuksena. Olen nyt jonkin verran harrastanut hömpän seurantaa iltaisin ja kyllä se on minua rentouttanut. Olen poissa omista ympyröistä je keskittynyt johonkin harmittomaan. Samalla olen nauttinut takkatulesta, koirien rapsutuksesta ja kupillisesta teestä. Toki voisin kaikkea tuota tehdä ilman televisiotakin, mutta välillä on oikeasti mukava kuulla ja nähdä tarinaa muista kuin mitään minään liittyvää. Luulen tuon tarinoiden näkemisen ja kuulemisen olevan kuitenkin yksi ihmiskunnan alkuhämäristä tuttua toimintaa. Ehkä siellä kivikauden luolassa on illalla keskitetty huomio kuulemaan tarinaa päivän metsästysretkestä, samoin kun minä pyhittäydyn välillä telesvison äärelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti