Enää neljä kokonaista viikkoa jäljellä. Sunnuntai-maanantai yönä taas valvoin tai heräsin neljän aikoihin. Viikonlopun olin vain väsynyt, tusnin uupumista. Minun olisi pitänyt tehdä esseetä, mutta en jaksanut. Jotain muitakin asioita olisi pitänyt tehdä. Katsoin parhaammakseni vetäytyä kirjan kanssa sohvan nurkkaan. harmittaa oma aikaansaamattomuus, kun tiedän, että esseilläni on aikaraja, joka saattaa ylittyä. Jos vain saisin ne tehtyä, ilman että odotan edes kovin suuria arvosanoja.
Mietin, että olen hieman pettynyt itseeni, etten kyenyt tätä vuotta ehkä läpi käymäänniin optimistisesti kuin toivoin. Ihminen on rajallinen tunteidensa hallinnassa ja manipuloinnissa. Paljon on parannusta tapahtunut vuoden aikana. Olen tullut positiivisemmaksi ja optimistisemmaksi ihmiseksi. kätisen vähemmän vallitsevista olosuhteista ja pyrin elämästä löytämään enemmän hyviä asioita.
Mikään noista ei ole hukkaan mennyt löytö. Nuo kaikki antaa tulevaisuudellekin paljon hyvää. Ehkä se toive, siitä, että pystyisi olemaan kokonaan työkuvioiden ulkopuolella ja välittämättä tapahtui mitä tapahtui ei ollut ihan realistinen. Niin kauon kuin olen ihminen ja olemassa, on luonnollista reagoida asioihin tunteella: pettymyksenä, ahdistuksena ja harmistuksena. Kuitenkin on oma valintani kuinka kauon annan itseni olla noissa tunteissa. Haenko tilalle jotain parempaa jostain muualta kuin työn kautta.
Onhan tämä opettanut paljon myös lisää arvoja. Työ ei todellakaan ole kaikki kaikessa, vaan perhe ja vapaa-aika ovat vielä tärkeämpiä. On ehkä vielä olennaisempaa saada iloa noista perusrakenteista. Periaatteessa olisi hyvä olla elämässä tasapainossa, mikä tahansa elämän osa alueista. Se auttaa kestämään elämän pettymyksia ja aallokoita. Jos jokainen elämän perustuksia on myllerryksessä, sitä enemmän sitä on hukassa ja eksyksissä. Voimakkaasti työorientoituneena ihmisenä tämä on ollut hyvä ymmärtää, mitkä ovat ne perustukset, minkä päälle minä elämääni rakennan.
Tämän prosessin myötä olen pyrkinyt ottamaan enemmän huomioon miestäni ja olemaan ystävällinen ja mukava arjessakin. Yritän olla kotona vapaa pahasta olosta ja pettymyksestä.
Olen opetellut olemaan avomielsiempi, välttämään tuomitsemista ja yksioikoisia ratkaisuja. Ei ole aina helppoa ymmärtää ihmisten valintoja ja ratkaisuja, mutta ei muiden ihmisten valinnat ole minulta pois. On ikävää nähdä ystävä kärsimässä ja halu auttaa on voimakas. Jokainen ihminen tekee ne omat ratkaisut elämässä ja niitä on syytä kunnioittaa. Kun kunnioittaa toisen ihmisen ratkaisuja, osoittaa myös arvostuksensa häntä kohtaan.
Mietin, että olen hieman pettynyt itseeni, etten kyenyt tätä vuotta ehkä läpi käymäänniin optimistisesti kuin toivoin. Ihminen on rajallinen tunteidensa hallinnassa ja manipuloinnissa. Paljon on parannusta tapahtunut vuoden aikana. Olen tullut positiivisemmaksi ja optimistisemmaksi ihmiseksi. kätisen vähemmän vallitsevista olosuhteista ja pyrin elämästä löytämään enemmän hyviä asioita.
Mikään noista ei ole hukkaan mennyt löytö. Nuo kaikki antaa tulevaisuudellekin paljon hyvää. Ehkä se toive, siitä, että pystyisi olemaan kokonaan työkuvioiden ulkopuolella ja välittämättä tapahtui mitä tapahtui ei ollut ihan realistinen. Niin kauon kuin olen ihminen ja olemassa, on luonnollista reagoida asioihin tunteella: pettymyksenä, ahdistuksena ja harmistuksena. Kuitenkin on oma valintani kuinka kauon annan itseni olla noissa tunteissa. Haenko tilalle jotain parempaa jostain muualta kuin työn kautta.
Onhan tämä opettanut paljon myös lisää arvoja. Työ ei todellakaan ole kaikki kaikessa, vaan perhe ja vapaa-aika ovat vielä tärkeämpiä. On ehkä vielä olennaisempaa saada iloa noista perusrakenteista. Periaatteessa olisi hyvä olla elämässä tasapainossa, mikä tahansa elämän osa alueista. Se auttaa kestämään elämän pettymyksia ja aallokoita. Jos jokainen elämän perustuksia on myllerryksessä, sitä enemmän sitä on hukassa ja eksyksissä. Voimakkaasti työorientoituneena ihmisenä tämä on ollut hyvä ymmärtää, mitkä ovat ne perustukset, minkä päälle minä elämääni rakennan.
Tämän prosessin myötä olen pyrkinyt ottamaan enemmän huomioon miestäni ja olemaan ystävällinen ja mukava arjessakin. Yritän olla kotona vapaa pahasta olosta ja pettymyksestä.
Olen opetellut olemaan avomielsiempi, välttämään tuomitsemista ja yksioikoisia ratkaisuja. Ei ole aina helppoa ymmärtää ihmisten valintoja ja ratkaisuja, mutta ei muiden ihmisten valinnat ole minulta pois. On ikävää nähdä ystävä kärsimässä ja halu auttaa on voimakas. Jokainen ihminen tekee ne omat ratkaisut elämässä ja niitä on syytä kunnioittaa. Kun kunnioittaa toisen ihmisen ratkaisuja, osoittaa myös arvostuksensa häntä kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti