241. päivä

Jännittää ja vietävästi. Minulla on tänään työhaastattelu. Viimeksi vuonna 2008 olen ollut työhaastattelussa. Aamulla kotona mietin vaatevalintoja, miten laittaa tukka. Miten antaa pukeutuen ja oman näön kautta vaikutelma reippaasta ja hyvästä työntekijästä. Ja vielä niin, että oma persoona kuitenkin erottuisi. Pidän itseäni kuitenkin hyvänä tyyppinä ja sellaisena henkilönä joka kannattaa palkata. Miten kaikki tämä antaa ulospäin.

Puolitoista viikkoa olen aina mietiskellyt vastauksia mahdollisiin kysymyksiin. huomasin jo eilen kyllä unohtaneeni osan. Mitä ne olivatkaan ne minun huonot puolet? Olihan niitä ja antaa huonoa vaikutelmaa olla mainitsematta mitään? Miksi hainkaan tätä työpaikkaa? Tai miten sanoa työpaikan haun syyt, niin etten tuo sitä kaikkea pettymystä ja katkeruuttani esiin nykyiseen työhöni.

Mietin, että olen oikeasti onnistunut kyllä aikaisemmin aika hyvin saamaan haluamiani työpaikkoja. Tämä tosiasia meinaa välillä unohtua. Jos nykyisessä työssä minua ei arvosteta juurikaan, niin muiden työnantajien silmissä, olen ollut hyvä valinta erilaisiin tehtäviin.

Pahinta taitaa olla se, että olen kuvitellut itseäni jo uudessa työpaikassa. Olen miettinyt omaa pärjäämistä ja miten elämä muuttuu. Jos en tule valituksi, niin tulee kyllä melkoinen pettymys. Olen niin selkeästi orientoinut itseäni uusiin tehtäviin ja uusiin haasteisiin. Tähän vanhaan paluu tuntuu kyllä huonolta vaihtoehdolta.