En tajunnutkaan, että tässä minun haasteessani ohitin vaivihkaa 2/3 rajapyykin. Eli Voiton puolella voisi kai sanoa olevansa.
Viikon loma edessä ja hyvä eilinen takana, niin tuntuu kaikki ahistus taas hyvin kaukaiselta ja vieraalta. Työnhaku ryntäys "pois epätoivosta" oli hyvä herättelijä. Kului mukavasti aikaa ja sain myös haaveksimista ja miettimistä, miltä tuntuisi olla jossain muussa työssä. Olihan tuokin yksi keino tuoda tähän sietämisen opetteluun mahdollisuuksia. Toi se myös lisää ymmärrystä.
Eilen juoksin elämäni neljännen puoli maratonin. Hyvä aika ja juoksu tuntui todella nautinnolliselta. Maalissa oli todella mieluisa olo ja tänään sama onnistumisen ilo jatkui. On hyvä kokea tyytyväisyyttä itseen. Vaikka olisinkin ensi vuonna työttömänä, niin kannattaa yllä piettää näitä pieniä tavoitteita ja haaveita, mitkä tuovat iselle iloa ja hyvää mieltä. Normaali elämä taitaa olla hyvin vähän palkitsevaa ja sellaista että voi kokea onnistumista? Jostain sitä ainakin minä tarvitsen. Se on kai osa päämäärätietoisuutta. Talveksi olenkin itseäni haastamassa hiihtämiseen ja tietenkin on tuo pääsykokeisiin luku. Päätös siitä, että aion resurssini panostaa toukokuun pääsykokeisiin helpotti itseä. Aion ostaa psykologian ennakko valmennuskurssin ja ehkä päästä vielä toukokuun alussa intensiivikurssille. Minulla on päämäärä, ja aion siihen tähdätä. Huolimatta huonosta kärsivällisyydestä ja "antaa olla" asenteesta. Tämäkin on itselle haaste. Oikeasti keskittyä ja yrittää monen kuukauden ajan, Ei enää pikavoittoja tai helppoja ratkaisuja.
Tuleehan tuossa rupeamassa varmasti notkahduksia ja epätoivon hetkiä, mutta olenko suotta yrittänyt kasvattaa tässä vuoden aikana kärsivällisyyttä. enkä ole myös luonut tavoitteita? Ehkä pääsykoe lukemisessakin asetan välitavoitteet, unohtamatta niitä muunkin elämän tuomia "palkintoja". Tämä puolimaraton toi onnistumisen tunteen ja tunnen tällä hetkellä onnistuvani pääseväni myös sisälle yliopistoon. Onnistuminen missä tahansa tuo yleistä onnistumisen tunnetta ja uskoa omiin kykyihin. intoa yrittää enemmän ja kohottaa omia tavoitteita. Aion kasvattaa sisäistä onnistujaani uskomaan ja myös toimimaan sen mukaan. En halua antaa tilaa, sille epätoivoiselle minälle, jonka valtaa epäusko omaan onnistumiseen.
Huomaan, puhuessani työpaikan katkeroittavista asioista, sen tuntemuksen jäävän päälle. Se tulee vapaa-aikaan ja jää pään sisälle jauhattamaan. Olen yrittänyt huomioida, etten ainakaan vapaa-ajalla uhraisi aikaa työpaikan asioille. vaikka kokisin olevani työpaikkani suhteen häviäjä, voi se loput 16 tuntia vuorokaudessa olla onnistumista. Voin iloita, kun olen nukkunut hyvin yöni ja nauttinut harrastuksista ja lähimmäisistä.
Viikon loma edessä ja hyvä eilinen takana, niin tuntuu kaikki ahistus taas hyvin kaukaiselta ja vieraalta. Työnhaku ryntäys "pois epätoivosta" oli hyvä herättelijä. Kului mukavasti aikaa ja sain myös haaveksimista ja miettimistä, miltä tuntuisi olla jossain muussa työssä. Olihan tuokin yksi keino tuoda tähän sietämisen opetteluun mahdollisuuksia. Toi se myös lisää ymmärrystä.
Eilen juoksin elämäni neljännen puoli maratonin. Hyvä aika ja juoksu tuntui todella nautinnolliselta. Maalissa oli todella mieluisa olo ja tänään sama onnistumisen ilo jatkui. On hyvä kokea tyytyväisyyttä itseen. Vaikka olisinkin ensi vuonna työttömänä, niin kannattaa yllä piettää näitä pieniä tavoitteita ja haaveita, mitkä tuovat iselle iloa ja hyvää mieltä. Normaali elämä taitaa olla hyvin vähän palkitsevaa ja sellaista että voi kokea onnistumista? Jostain sitä ainakin minä tarvitsen. Se on kai osa päämäärätietoisuutta. Talveksi olenkin itseäni haastamassa hiihtämiseen ja tietenkin on tuo pääsykokeisiin luku. Päätös siitä, että aion resurssini panostaa toukokuun pääsykokeisiin helpotti itseä. Aion ostaa psykologian ennakko valmennuskurssin ja ehkä päästä vielä toukokuun alussa intensiivikurssille. Minulla on päämäärä, ja aion siihen tähdätä. Huolimatta huonosta kärsivällisyydestä ja "antaa olla" asenteesta. Tämäkin on itselle haaste. Oikeasti keskittyä ja yrittää monen kuukauden ajan, Ei enää pikavoittoja tai helppoja ratkaisuja.
Tuleehan tuossa rupeamassa varmasti notkahduksia ja epätoivon hetkiä, mutta olenko suotta yrittänyt kasvattaa tässä vuoden aikana kärsivällisyyttä. enkä ole myös luonut tavoitteita? Ehkä pääsykoe lukemisessakin asetan välitavoitteet, unohtamatta niitä muunkin elämän tuomia "palkintoja". Tämä puolimaraton toi onnistumisen tunteen ja tunnen tällä hetkellä onnistuvani pääseväni myös sisälle yliopistoon. Onnistuminen missä tahansa tuo yleistä onnistumisen tunnetta ja uskoa omiin kykyihin. intoa yrittää enemmän ja kohottaa omia tavoitteita. Aion kasvattaa sisäistä onnistujaani uskomaan ja myös toimimaan sen mukaan. En halua antaa tilaa, sille epätoivoiselle minälle, jonka valtaa epäusko omaan onnistumiseen.
Huomaan, puhuessani työpaikan katkeroittavista asioista, sen tuntemuksen jäävän päälle. Se tulee vapaa-aikaan ja jää pään sisälle jauhattamaan. Olen yrittänyt huomioida, etten ainakaan vapaa-ajalla uhraisi aikaa työpaikan asioille. vaikka kokisin olevani työpaikkani suhteen häviäjä, voi se loput 16 tuntia vuorokaudessa olla onnistumista. Voin iloita, kun olen nukkunut hyvin yöni ja nauttinut harrastuksista ja lähimmäisistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti