Olen ollut nyt melkein kuukauden pois töistä. Hämmästyttävää huomata millaisia vaikutuksia tällä poissololla on ollut. Nukkumiseni on parantunut. En ole heräillyt yöllä. Jos olen herännyt yöllä koiran haukuntaan, niin olen uudestaan saanut unen päästä kiinni. Tällaista on tainnut olla viimeksi kun olin kuukauden poissa töistä.
Sairasloma tuli muutenkin oikeaan saumaan. Koko kesän olen ollut kuin takaa-ajettu karhu. Eläen vain sitä tulevaa lomaa varten ja selviten jollakinlailla arjen. Pakenemista ahdistavasta olotilasta. Sairaloma pakotti lepäämään ja makaamaan. Olen nauttinut tästä. Minun ei ole tarvinnut tehdä mitään, ei ole ollut aikatauluja ja vaatimuksia. Minun ei ole tarvinnut vaatia Itseltäni mitään. Eikä ole tarvinnut miettiä miten selviän tämän viikon läpi. Syömiseni on kohtuullistunut, ei ole ollut tarvetta löytää nautintoja elämästä, vaan olen nauttinut lepäämisestä ja lukemisesta.
Aiemmin sykysllä on olluit aina haastavaa pysäyttää tuo hektisen kesän rytmi -rauhoittua ja olla. Olla täyttämättä elämää jollain, tämä sairasloma + muu loma on todella tehnyt sopivan pysähdyksen.
Minä näen itseni jo 7. viikon päähän kun on viimeinen työpäivä. Minä uskon, että minä onnistun selviämään tämän loppuajankin. En mieti, että miten, vaan minä tulen selviämään. Näen itseni kuvassa, jossa on oikeaa shamppanjaa lasissani ja koen sitä helpotuksen tunnetta. olkoon tämä voimavara viimisinä viikkoina. Onneksi töissä on kuitenkin tiedossa tekemistä, pitää saada kesän aineisto läpikäytyä. Keskityn vain tekemiseen ja siihen, kun joka päivä on vähemmän ja vähemmän töitä jäljellä.
Ymmärrän myös, että oikeasti väärässä työssä ollessa, niin kahden viikon loma ei rentouta tarpeeksi. Jos työ on jossain määrin mieluinen, niin kahden viikon jälkeen kokee levänneensä ja palaaminen on kohtuu miellyttävää. Olkoon tämä kokemus varoituksena ja voimavarana minulle tulevaisuudessa. Ei koskaan enää tällaista tilannetta näin pitkään. En kuitenkaan koe, että jotain olisi pitänyt tehdä toisin. Ehkä opiskelemaan olisin voinut pyrkiä jo viime keväänä tosissani, mutta ei se harmita etten sitä tehnyt.
En usko, että täysin väärässä työssä pystyy jatkamaan kovin pitkään. On turhaa sanoa, että no työ on työtä ja se vaan pitää kestää. Jossain vaiheessa jokin paikka hajoaa, se voi olla joko mielenterveys tai fyysinen terveys. Ehkä jokin pieni poikkeus väestöstä voi olla, joka pystyy tekemään vastenmielistäkin työtä ilman, että sen antaa vaikuttaa muuhun elämään. Totta kai ei mikään työ ole koko ajan unelmaa, mutta positiivisen vaa'an punnuksen tulisi olla painavempi kuin negatiivisen vaa'an punnuksen.
Pitää muistaa tulevaisuudessakin sanoa omalle peilikuvalle "Minä tykkään työstäni." Jos tämä lause aiheuttaa enemmän epäuskon ja epävarmuuden tunteita, syytä on miettiä tykkäänkö minä oikeasti työstäni? Jossain vaiheesssa kun sanoin tuon lauseen jollekin, minulle tuli vähän sellainen epävarma olo, olisi pitänyt kuunnella epävarmuutta. vahvistinko vain sitä vanhaa muistikuvaa vai tarkotinko oikeasti sitä. Rehellisyys itselle on tärkeää, älä huijaa edes itseäsi!
Olen nauttinut elämän pienistä asioista: aamuteestä ja aamujugurtista. Kuinka helppoa on jakaa ja kokea onnellisuutta ja iloa kun ahdistus ei ole seuralaisena.
Sairasloma tuli muutenkin oikeaan saumaan. Koko kesän olen ollut kuin takaa-ajettu karhu. Eläen vain sitä tulevaa lomaa varten ja selviten jollakinlailla arjen. Pakenemista ahdistavasta olotilasta. Sairaloma pakotti lepäämään ja makaamaan. Olen nauttinut tästä. Minun ei ole tarvinnut tehdä mitään, ei ole ollut aikatauluja ja vaatimuksia. Minun ei ole tarvinnut vaatia Itseltäni mitään. Eikä ole tarvinnut miettiä miten selviän tämän viikon läpi. Syömiseni on kohtuullistunut, ei ole ollut tarvetta löytää nautintoja elämästä, vaan olen nauttinut lepäämisestä ja lukemisesta.
Aiemmin sykysllä on olluit aina haastavaa pysäyttää tuo hektisen kesän rytmi -rauhoittua ja olla. Olla täyttämättä elämää jollain, tämä sairasloma + muu loma on todella tehnyt sopivan pysähdyksen.
Minä näen itseni jo 7. viikon päähän kun on viimeinen työpäivä. Minä uskon, että minä onnistun selviämään tämän loppuajankin. En mieti, että miten, vaan minä tulen selviämään. Näen itseni kuvassa, jossa on oikeaa shamppanjaa lasissani ja koen sitä helpotuksen tunnetta. olkoon tämä voimavara viimisinä viikkoina. Onneksi töissä on kuitenkin tiedossa tekemistä, pitää saada kesän aineisto läpikäytyä. Keskityn vain tekemiseen ja siihen, kun joka päivä on vähemmän ja vähemmän töitä jäljellä.
Ymmärrän myös, että oikeasti väärässä työssä ollessa, niin kahden viikon loma ei rentouta tarpeeksi. Jos työ on jossain määrin mieluinen, niin kahden viikon jälkeen kokee levänneensä ja palaaminen on kohtuu miellyttävää. Olkoon tämä kokemus varoituksena ja voimavarana minulle tulevaisuudessa. Ei koskaan enää tällaista tilannetta näin pitkään. En kuitenkaan koe, että jotain olisi pitänyt tehdä toisin. Ehkä opiskelemaan olisin voinut pyrkiä jo viime keväänä tosissani, mutta ei se harmita etten sitä tehnyt.
En usko, että täysin väärässä työssä pystyy jatkamaan kovin pitkään. On turhaa sanoa, että no työ on työtä ja se vaan pitää kestää. Jossain vaiheessa jokin paikka hajoaa, se voi olla joko mielenterveys tai fyysinen terveys. Ehkä jokin pieni poikkeus väestöstä voi olla, joka pystyy tekemään vastenmielistäkin työtä ilman, että sen antaa vaikuttaa muuhun elämään. Totta kai ei mikään työ ole koko ajan unelmaa, mutta positiivisen vaa'an punnuksen tulisi olla painavempi kuin negatiivisen vaa'an punnuksen.
Pitää muistaa tulevaisuudessakin sanoa omalle peilikuvalle "Minä tykkään työstäni." Jos tämä lause aiheuttaa enemmän epäuskon ja epävarmuuden tunteita, syytä on miettiä tykkäänkö minä oikeasti työstäni? Jossain vaiheesssa kun sanoin tuon lauseen jollekin, minulle tuli vähän sellainen epävarma olo, olisi pitänyt kuunnella epävarmuutta. vahvistinko vain sitä vanhaa muistikuvaa vai tarkotinko oikeasti sitä. Rehellisyys itselle on tärkeää, älä huijaa edes itseäsi!
Olen nauttinut elämän pienistä asioista: aamuteestä ja aamujugurtista. Kuinka helppoa on jakaa ja kokea onnellisuutta ja iloa kun ahdistus ei ole seuralaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti