keskiviikko 14. toukokuuta 2014

132. päivä

Paasto teki hyvää. Ei se ole pelkästään fyysistä keveyttä, vaan paaston aikana jälleen psyykkinen olo keveni. Muistan 10 päivää sitten, mikä oli oma tunnetila. Raskas ja väsynyt. Niska oireili ja oli nuutunut olo. Töissä tilanne ei ole muuttunut, mutta oma olo on niin kohentunut. Ei välitä pikkuasioista ja nauttii puuhattomuudesta.

Olen kiitollinen, että olen löytänyt paaston elämääni. Aina ei ole mahdollista lähteä fyysisesti toiseen paikkaan 10 päivää rentoutumaan, niin tämä on hyvä vaihtoehto. Paastolla olen sallivampi itselleni, annan itselleni luvan pötkötellä jos heikottaa. Toisaalta ruokakurin myötä, olen ottanut nukkumiseenkin tavoitteen. Liian vähän nukkuminen kostautuu paastossa. Olo on pehmeä ja voimaton. Olen nukkunut 6½-9 tuntiin ja päivät ovat olleet pirteitä ja olen ollut jaksavampi. Syömättömyys ilmenee lähinnä toimissa missä tarvitsee lihaksia. Lihakset ovat olemattomat. Toisaalta jooga, kiipeily ja pyöräily ovat olleet ihan sopivia aktiviteetteja.

Tiesin, että tämä auttaa ja hyvä niin. Onneksi elämässä on keinoja, joilla voi helpottaa omaa oloaan.

Reaktiivisena henkilönä huomasin, että joskus aika antaa vaihtoehdon reagoida asioihin toisella tavalla. En tiedä onko tapa oikea vai ei, tai onko tapa toimia sopiva minulle vai ei. Rehellisenä ihmisenä haluan käsitellä itseäni vaivaavat asiat. Eihän se aina ehkä kaikkein suopein tapa toimia, mutta vaivaavat asiat saa monesti pois mielestä ja mahdolliset väärinkäsitykset käsiteltyä. Huomaan keskustellessa ystävieni kanssa, että monet muut käyttäytyvät erillälailla. Antavat asian olla, eivät puutu "ongelmaan".

Valitsin nyt vaivaavassa asiassani reagoimattomuuden ja huomasin myös että samalla alkoi välttely. En tiedä onko välttely yhtään sen parempi toimintatapa kuin että asiat olisi puhuttu ja niistä olisi voinut tapahtua erinäkösiä raegointeja puolin jos toisin. Tunnen olevani vältellessä epärehellinen ja salailevani jotain.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti