144. päivä

Paaston jälkeen laskeutuminen normaaliin apeuteen. En voi sanoa olevani kovin onnellinen. Tämä ratkaisu jäädä ja sietää tätä työtä, saa aina vaan uusia tuntemuksia esiin. Nyt olen kohdannut pettymystä ja katumusta. Kadun jäämistäni tänne -oikeastan jo niin monta vuotta on mennyt aikalailla "hukkaan". Tuleva kesä tuntuu saman vanhan toistolta. "Johan tämä on nähty". Olen ajatellut, etten kokisi katumusta elämästäni ja ratkaisuista, mutta kyllä koen. Ei se ole päätös jäämisestä tähän kahteen vuoteen, vaan, että miksen jo aikaisemmin ole alkanut aktiivisesti etsiä ulospääsyä ja uutta ratkaisua elämälleni. Onhan jo 4 vuotta sitten miettinyt muitakin vaihtoehtoja ja vähän kokeillut, mutta miksen jo silloin älynnyt katsella asioita laajemmin. Miten saada työ siedettäväksi jos se kaikki tuntuu hukkaan heitetyltä ajalta? Täysin minulle turhalta. No onhan sentään raha, kyllähän se kuitenkin mahdollistaa asioita.

Olin psykologian pääsykokeissa. En ollut ehtinyt valmistautua valitettavasti. Mutta oli hyvä käydä paikalla, vaikka tiesin, että se on vaan katselua. Kysymykset eivät olleet mitään yli-ihmisille suunnattuja, van kyllä minäkin voisin vastata niihin hyvin, kunhan olen vain valmistautunut. Ensi vuonna sitten uudestaan. harmitti hieman, miksen jo nyt ole lukenut kuin hullu. Ratkaisu sekin, että kävin vain katsomassa ja menen päivä kerrallaan. Onneksi on kuitenkin haave ja unelma jostain ja mihin päin tähdätä. Sillä aikaisemmin, ei ollut edes sitäkään, joten en voi oikeastan olla pettynyt ratkaisuihini, koska minulla ei ollut suunnitelmia.