Elämän aaltoilun sietämisen opettelu on haaste sinällään. Monet asiat ovat itsekurista kiinni. Tiedän asioita, mitkä eivät ole hyväksi ja välillä ei vaan jaksa sitä jatkuvaa kontrollia. Jos löhöän sohvalla tietyssä asennossa, niskani varmasti kipeytyy. Jos syön alakuloisuuteni, painoni kasvaa. Jos koen tylsyyttä ja elämämyshakuisuutta, levottomuuteni kasvaa. Jos ajattelen kielteisesti, ahdistukseni lisääntyy. Elämän alamäessä kaikki tämä on aivan sama, ei se lisää hyvää oloa, mutta itselle huonoja asioita seurausten uhallakin haluaa tehdä. Kokea olevansa jotain muuta kuin täysipäinen ja täysin hallittu.
Valon ja elämän tasaisuuden vuoksi huomaan levottomuuteni kasvavan. Eihän tämä uusi ilmiö, onhan se lapsena jo minussa ollut. Arjen ja tylsyyden heikko sietokyky. Ei jaksa vain hiihtää, ei jaksa vain syödä joka aamu kaurapuuroa, ei jaksa vaan olla tyytyväinen pieneen maailmaan. Ihmettelin joskus ihmisiä, joka arvosti arkea. oliko kyse vanhuudesta vai mikä mielenhäiriö voi olla tylsyyden nauttimisessa? Nyt ymmärrään ihmisten erilaisuudesta enemmän kuin tuolloin ja ymmärrän, että jollekin riittää se "pieni maailma -normaali rutiinien kanssa". Kyllä, olen kateellinen. Minäkin haluaisin olla tyytyväinen vähään ja nauttia arjen askareista -ja se riittäisi. Silloin minä en olisi kyllä minä -päädytään kysymykseen pidänkö itsestäni tällaisena? Itsestä tykkääminenkin on siitä mielen pohjavireestä kiinni. Hyvinä päivinä riitän itselleni. "Huonojen ominaisuuksien päivänä" en riitä, en halua olla niiden tunteiden isäntänä.
Sain lisää palautetta joogan ohjauksesta tai uskalsin paremminkin vihdoin kaikki lukea. Järkytyin, lähinnä siinä, ettei negatiivista palautetta juuri ollut. Parissa palautteessa luki, että olen selkeä ohjeissa joka lisäisi entisestään hämmennystäni. Suullisen palautteen antajan perusteella päädyin täysin toisenlaiseen käsitykseen. Oli ehkä hyvä, että sain tuon suullisen palautteen ensin ja pystyin käsittelemään asiaa jo aiemmin ja ehkä ymmärtämään jotain erilaisista oppijoista. Edelleen olen tuon kirjallisen palautteen kannalla. Mielestäni tuo suullinen palaute ei välttämästtä lisännyt tai parantanut yhtään ymmärrystäni, vaan koska asioista ei puhuttu oikeilla nimillä jäi vähän epäselväksi, että mikä on vialla. Varmasti on aina kehitettävää omassa toiminnassa, en minä sitä kiellä. hyvä olisi kuitenkin tiedostaa itse, mitkä ovat ne suurimmat heikkoudet mihin haluaa lisäohjausta. Onko suurin heikkous se, että minulla ei ole pätevyyttä? Vaiko se, etten tiedä anatomiasta tarpeeksi? tai en osaa jonkun henkilön mielestä ohjata? Täytyy miettiä se kokonaisuus, ja mistä on apua suurimmalle osalle ihmisiä. Yksilötason tieto tulee ajan kanssa, ei joogassa voi kurssilla yksistään oppia, mikä on jokaiselle hyväksi.Jos tietäisin mikä olisi kaikille hyväksi, olisin guru. Edelleenkin näen paremmaksi sen tien, että jokainen ihminen oppisi kuuntelemaan itseään ja tietämään mikä itselle on hyväksi. Sitä jooga on minulle opettanut ja siitä olen iloinen. Minä määrään omat fyysiset rajani eikä kukaan muu. Toivotaan, että tuo sama säteilee muuhunkin elämään.
Valon ja elämän tasaisuuden vuoksi huomaan levottomuuteni kasvavan. Eihän tämä uusi ilmiö, onhan se lapsena jo minussa ollut. Arjen ja tylsyyden heikko sietokyky. Ei jaksa vain hiihtää, ei jaksa vain syödä joka aamu kaurapuuroa, ei jaksa vaan olla tyytyväinen pieneen maailmaan. Ihmettelin joskus ihmisiä, joka arvosti arkea. oliko kyse vanhuudesta vai mikä mielenhäiriö voi olla tylsyyden nauttimisessa? Nyt ymmärrään ihmisten erilaisuudesta enemmän kuin tuolloin ja ymmärrän, että jollekin riittää se "pieni maailma -normaali rutiinien kanssa". Kyllä, olen kateellinen. Minäkin haluaisin olla tyytyväinen vähään ja nauttia arjen askareista -ja se riittäisi. Silloin minä en olisi kyllä minä -päädytään kysymykseen pidänkö itsestäni tällaisena? Itsestä tykkääminenkin on siitä mielen pohjavireestä kiinni. Hyvinä päivinä riitän itselleni. "Huonojen ominaisuuksien päivänä" en riitä, en halua olla niiden tunteiden isäntänä.
Sain lisää palautetta joogan ohjauksesta tai uskalsin paremminkin vihdoin kaikki lukea. Järkytyin, lähinnä siinä, ettei negatiivista palautetta juuri ollut. Parissa palautteessa luki, että olen selkeä ohjeissa joka lisäisi entisestään hämmennystäni. Suullisen palautteen antajan perusteella päädyin täysin toisenlaiseen käsitykseen. Oli ehkä hyvä, että sain tuon suullisen palautteen ensin ja pystyin käsittelemään asiaa jo aiemmin ja ehkä ymmärtämään jotain erilaisista oppijoista. Edelleen olen tuon kirjallisen palautteen kannalla. Mielestäni tuo suullinen palaute ei välttämästtä lisännyt tai parantanut yhtään ymmärrystäni, vaan koska asioista ei puhuttu oikeilla nimillä jäi vähän epäselväksi, että mikä on vialla. Varmasti on aina kehitettävää omassa toiminnassa, en minä sitä kiellä. hyvä olisi kuitenkin tiedostaa itse, mitkä ovat ne suurimmat heikkoudet mihin haluaa lisäohjausta. Onko suurin heikkous se, että minulla ei ole pätevyyttä? Vaiko se, etten tiedä anatomiasta tarpeeksi? tai en osaa jonkun henkilön mielestä ohjata? Täytyy miettiä se kokonaisuus, ja mistä on apua suurimmalle osalle ihmisiä. Yksilötason tieto tulee ajan kanssa, ei joogassa voi kurssilla yksistään oppia, mikä on jokaiselle hyväksi.Jos tietäisin mikä olisi kaikille hyväksi, olisin guru. Edelleenkin näen paremmaksi sen tien, että jokainen ihminen oppisi kuuntelemaan itseään ja tietämään mikä itselle on hyväksi. Sitä jooga on minulle opettanut ja siitä olen iloinen. Minä määrään omat fyysiset rajani eikä kukaan muu. Toivotaan, että tuo sama säteilee muuhunkin elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti