93. päivä

Eilen minulla oli tulos- ja kehityskeskustelu, mikä käytännössä on aika hyödytöntä määräaikaiselle. Olin jännittänyt tuota jostain syystä ja muutenkin ollut viime aikoina hieman huonovireinen. Aamulla rauhoituin kummasti lukiessa psykologian eseee-kirjaa ja siellä mainittiin useampaan kertaan sellainen lause, että "Minä tuottaa itse itsensä." Tämä ajatus jälleen valkeni itselleni. Minä itse teen valintaa, haluanko suhtautua pessimistisesti vai optimistisesti. Päätös, että nyt minä olen onnellinen ei toimi. Olen yrittänyt väkipakolla runnoa tuota ajatusta, mutta ei se ole karkottanut huonotuulisuutta pois. Silloin kun tuo ajatus lähtee sisäisen oivalluksen kautta on tapahtuma paljon syvempi ja mieleiala voi lähes hetkessä muuttua. Mistä vaan saa aina tuon syvemmän kokemuksen ymmärryksestä ja muistutuksen hyvästä todellisuudesta.

Keltinkangas-Järvinen ei ole kovin suurtaa vaikutusta tehnyt minuun, mutta jotain hänen kirjoissa on ollut ihan järkeenkäyvää. Hyvä oli ymmärtää, että henkilö joka työskentelee yksin ja työ on pitkäveteistä, ei ehkä viikonlopulta enää kaipaakaan lisää mökkiviikonloppua ja lepoa vaan täysin jotain muuta. Mielenkiintoinen sitaatti kirjasta " Temperamentti, stressi ja elämänhallinta".

"Stressi, unettomuus ja depressio kulkevat käsi kädessä. Aikaisemmin on aina ajateltu, että depressio aiheuttaa unettomuutta, ja unettomuus on yksi depression oire. nykytutkimus on yhä vakuuttavammin osoittanut, että syy-seuraussuhde voi olla myös toisinpäin: unettomuus voi aiheuttaa depresiota, olla myös depression syy, ei seuraus. Ensin kemiallinen tai fysiologinen poikkeustila, jonka syytä ei tarkalleen tunneta, johtaa unettomuuteen. pitkäkestoinen unettomuus puolestaan muuttaa aivojen neurokemiaa kuten välittäjäaineiden tasoa, ja altistaa depressiolle."