keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

118. päivä

Paljon olen saanut ajattelemisen aihetta ja erilaisia näkökulmia viime aikoina. Ahdistus on vaihtunut välillä masennukseen ja muuten vaan alakuloon. Töissä ei riitä tarpeeksi systemaattista tekemistä ja en ole oikein vapaa-ajallakaan saanut onnistumisia. On yksittäisiä hetkiä ja arjesta poissa oloja, jotka tuovat muuta ajateltavaa.

Viime viikolla ajauduin ohjattuun rentoutukseen. En ole aikoihin ollut mukana tuollaisessa ohjatussa harjoituksessa -menneestä johtuen. Olen myös äärimmäisen varovainen sallimaan mieleni kuljetettavan jonnekin. Rentoutus oli hyvä -10 askelta alaspäin, kuljeskelua metsässä ja niityllä pötköttämistä ja paluumatka. Sallin mielikuvitukselleni rentoutua ja nauttia auringosta. Koin ettei se ollut liian korkealentoista tai tasomaailmassa matkailua. En oikeastaan ollut aiemmin tajunnut kuinka varovainen minusta on tullut. Itselleni ne se ero reaalimaailman ja sen jonkin "korkeamman maailman välillä" oli aivan liian iso. Kaverini ehdotti, että mindfulness voisi sopia minulle. Ehkä, mutta epäilen, ettenkö taas lähtisi jonnekin reissun päälle. Mikä on turvallista jalat maasa matkailua minulle, joka voi helposti mielikuvituksella mennä ihan mihin haluaa. Monesti mediaatiossa ei ollut tarkoitus edes mennä mihinkään, mutta kuitenkin huomasin olleeni "irti".

Olen törmännyt myös ongelmieni vähättelyyn. Hyvä kokemus. Olen joskus ollut hyvinkin helposti tuomitsemassa ihmisiä ja heidän ongelmia -tyhjänpäiväiseksi. Toivottavasti tämä eletty elämä on kasvattanut minut ymmärtämään, ettei ongelmilla ole tärkeys/paremmusjärjestystä. Jokaisen ihmisen ongelma on todellinen hänelle itselleen. Mikä minä olen sanomaan, ettei "Ongelmasi ole ongelman arvoinen". Ei elämä ole niin mustavalkoista. Olen oppinut toivottavasti tässä puolen vuoden aikana myös näkemään harmaan eri sävyjä. En odotakaan ulkopuolisen ymmärtävän ongelmiani vaan, että ne hyväksytään. Hyväksynnän harjoittamisessa saan toki itsekin työstää ja paljon. Oppisin olemaan mielummin hiljaa ja kuuntelemaan, kuin avaamaan suutani. Helppo on sanoa ja laukoa mielipiteitä, joten kummassa tarvin enemmän harjoitusta?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti