Aamulla seurana ahdistus. En halua huomisen tulevan ja lähteä töihin. Työn suhteen toivoton olotila -taas. Pöljä minä, annoin pettymykselle siivet oman mielikuvituksen avulla. Olen ollut varomaton ja kuvitellut liikoja. En muistanut paikkaani ja asemaani. En muistanut kieltäytyä ylimääräisestä, vaan tartuin vaihtelun vuoksi haasteeseen. Toivo heräsi taas ja ajatuksia paremmasta. Optimismi ei ole paras asenne ja pessimismi on suorastaan vaadittava ominaisuus.
Mutta olen kiitollinen omasta blogistani. Nuo alkupään päivitykset, jossa kamppailen näiden tuntemusten kanssa, auttavat saamaan itselle muita ajatuksia. Ahdistus on oma valinta! Näe se kaikki hyvä mikä on tässä sunnuntaissa, mitä kaikkea mukavaa voin tehdä. Miteä voin parantaa työssä? Pyrin ottamaan ensi kuussa palkatonta vapaata, kun lomapäivät ovat taas melkein kulutettu. Täytyy vaan olla realisti, että 4 päivää omaa lomaa voi olla mahdottomuus tässä talossa. Töitteni edistymiseen ja edistymättömyyteen, sillä ei suuremmin merkitystä, mutta "pitäähän minun paikkani ja asemani tietää". Joku pystyy minun esittämän ehdotuksen halutessaan tyrmäämään täysin. Tätä on olla oikeasti alainen.
Mutta se on ensi viikolla, nyt on nyt. Ja mie aion nauttia tästä päivästä, saunajoogasta, koirista, hyvästä ruuasta, esseestä... Nämä kaikki vie minun matkaani eteenpäin -ohi tämän hetken. Unelmani ovat kauempana kuin tässä ja siinäpä motivaatiota kylliksi miksi opiskella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti