Ymmärsin syksyllä, että tämä ei ole ensimmäinen kerta tämän sorttisesta työelämän vaikeudestani. Itseasiassa olen useamman kerran törmännyt tähän samaan. Minulla on visio ja suunta mihin päin haluaisin mennä ja kehittyä, mutta valitettavasti työnantajat eivät ole olleet samanmielisiä. Joko olen ollut uusi talossa ja pitäisi odottaa useampi vuosi tehtävien "kehittymisien" suhteen tai sitten minut on palkattu perustehtävää tekemään. Kyse ei ole kunnianhimosta, sillä pyrkimykseni ei ole ollut kenenkään isoihin saappaisiin nousta vaan lähinnä omien tehtävien laajenemisesta ja kehittymisestä.
Nuorempana en pyrkinyt kovinkaan hanakasti edes jäämään tuollaiseen tilanteeseen ja ratkaisut olivat helppo tehdä. Nyt keski-ikäistyvänä ratkaisujen tekeminen ei olekaan helppoa. On talolainaa, on sitoumuksia, on käyttäydyttävä tietyllä tavalla. Syksyllä aloin miettiä niitä ominaisuuksia, mitä minussa on. Ovatko nämä piirteet, jotka ovat tuoneet tukalia tilanteita kielteisiä vai myönteisiä? Se, että haluan oppia uutta ja minulla on innokkuutta ja energiaa. Haluan mennä elämässä eteenpäin. Kriittisyydessäni on sekä hyvää ja huonoa. Hyvää on mahdollisuus parantaa asioita, mutta huonoa tuo pikkutarkka epäkohtien näkeminen. Entä nämä työpaikat, missä olen karille seilannut? Mitä minulta on odotettu? Mielellään passiivisuutta ja tyytymistä siihen mitä ja miten asioita hoidetaan.
Ymmärsin, etteivät nämä minun ominaisuuteni nyt loppukäessä niin huonja ole. Minussa on eteenpäin vievää voimaa, niin miksi edes itse pyrkisin vain olemaan paikallani. Haluanko, että luon työelämän itseni näköiseksi vai että työelämä muokkaa minut haluamakseen? 60-vuotiaana, olisinko tyytyväinen, jos en olisi edes yrittänyt jotain muuta, vaan olisin tyytynyt siihen, mitä työelämä minusta odotti.
Jos heräsin jo nyt katkeruuteen, niin mitä se olisi 20-vuoden päästä? Olisiko minulla enää edes niitä sidoksia läsnä, jonka takia "tyydyin olemaan kunnollinen työntekijä"? Enpä usko. Koin itseni rasittavaksi jo nyt ja en usko lähipiirinkään minua kovin mukavana henkilönä pitäneen, varsinkin ajanoloon mitä kitkerämmäksi ja happamaksi kävisin.
Tästä viisastuneena lopetin haikailut, että minusta tulisi isonakaan passiivinen ja vähään tyytyväinen työntekijä. Jos passiivisuus ei ole ominainen luonteenpiirteeni, niin eiköhän sitä vaativiin hommiin ja työyhteisöihin sellaisiakin löydy. Hyvä ihminen menee hukkaan väärissä töissä.
Nuorempana en pyrkinyt kovinkaan hanakasti edes jäämään tuollaiseen tilanteeseen ja ratkaisut olivat helppo tehdä. Nyt keski-ikäistyvänä ratkaisujen tekeminen ei olekaan helppoa. On talolainaa, on sitoumuksia, on käyttäydyttävä tietyllä tavalla. Syksyllä aloin miettiä niitä ominaisuuksia, mitä minussa on. Ovatko nämä piirteet, jotka ovat tuoneet tukalia tilanteita kielteisiä vai myönteisiä? Se, että haluan oppia uutta ja minulla on innokkuutta ja energiaa. Haluan mennä elämässä eteenpäin. Kriittisyydessäni on sekä hyvää ja huonoa. Hyvää on mahdollisuus parantaa asioita, mutta huonoa tuo pikkutarkka epäkohtien näkeminen. Entä nämä työpaikat, missä olen karille seilannut? Mitä minulta on odotettu? Mielellään passiivisuutta ja tyytymistä siihen mitä ja miten asioita hoidetaan.
Ymmärsin, etteivät nämä minun ominaisuuteni nyt loppukäessä niin huonja ole. Minussa on eteenpäin vievää voimaa, niin miksi edes itse pyrkisin vain olemaan paikallani. Haluanko, että luon työelämän itseni näköiseksi vai että työelämä muokkaa minut haluamakseen? 60-vuotiaana, olisinko tyytyväinen, jos en olisi edes yrittänyt jotain muuta, vaan olisin tyytynyt siihen, mitä työelämä minusta odotti.
Jos heräsin jo nyt katkeruuteen, niin mitä se olisi 20-vuoden päästä? Olisiko minulla enää edes niitä sidoksia läsnä, jonka takia "tyydyin olemaan kunnollinen työntekijä"? Enpä usko. Koin itseni rasittavaksi jo nyt ja en usko lähipiirinkään minua kovin mukavana henkilönä pitäneen, varsinkin ajanoloon mitä kitkerämmäksi ja happamaksi kävisin.
Tästä viisastuneena lopetin haikailut, että minusta tulisi isonakaan passiivinen ja vähään tyytyväinen työntekijä. Jos passiivisuus ei ole ominainen luonteenpiirteeni, niin eiköhän sitä vaativiin hommiin ja työyhteisöihin sellaisiakin löydy. Hyvä ihminen menee hukkaan väärissä töissä.
Olet asioiden ytimessä: "Haluanko, että luon työelämän itseni näköiseksi vai että työelämä muokkaa minut haluamakseen?" Todella loistava ja herättelevä ajatus. Toimiminen tämän ajatuksen suuntaan vaatii rohkeutta ja halua tehdä asioille jotain, omien epäilysten voittamista. Itsellä ainakin helposti puskee epäilevä ja vähättelevä ääni ilmoille, joka kuiskii: ei sinusta ole siihen, se ei ole taloudellisesti mahdollista... Onneksi tuo ääni on ylipuhuttavissa ja vaiennettavissa. Todella mielenkiintoista pohdintaa!
VastaaPoistaSama ongelma. heikkoina hetkinä hyökyää mukaan tuo epäily omista kyvyistä. Vielä olen saanut sen selätettyä, koska tuolla mielen kuiskinnalla ei ole ollut kovin paljoa parempa tarjottavaa.
VastaaPoista