25. päivä

5 vuotta sitten tasan elämä näytti aikalailla erilaiselta verrattuna siihen maailmaan missä nyt vaikutan. Vieläkin voin kokea tuoksut ja lämmön. Sen suurempaa kaipuuta en koe erityisesti minnekään nyt.


Neuropsykologiassa esiin tullutta:

"Aivokuoren toiminnot vaikuttavat takaisin aivoverkostoon ja
kohottavat tai laskevat aivokuoren aktivaatiotasoa (laskeva aktivaatiojärjestelmä). Vireystilalla
on myös yhteys tunne-elämään. Esimerkiksi voimakkaat negatiiviset tunnetilat (mm. pelko,
viha, ahdistuneisuus) ovat yhteydessä korkeaan aktivaatiotasoon. (Kuikka ym., 1994, 43.)"

Mielestäni, tämä on mielenkiintoista huomata, että aivotasolla on tietyt toiminnot aktivoituneet negatiivisissä tunnetiloissa. Kun olen kuvaillut oloani, ei minulla ole ollut väsyneisyyttä tai jaksamattomuutta koko aikana. Nuo oireethan yhdistetään masentuneisuuteen. Päinvastoin olen ollut ylivireänä ja tämä on näkynyt mm. nukkumisessa. Vaikuttaa kuin aivotilassa olisi tuolloin alkukantainen hätätila. Kivikautisaikaan noilla tuntemuksilla ja vireystasolla on ollut tekemistä toisiensa kanssa. Jos tiedät yöpyväsi luolassa joka sijaitsee nälkäisen tiikerin tai vihollisheimon reviirillä, niin kyllä siellä on saattanut pelko ja ahdistus olla aktivoituneena ja aivot valmiina reagoimaan välittömästi jostain ulkopäin tulevaan signaaliin. Alunperinhän tuo on ollut hengissä selviytymiskeino ja aivot ovat kehittyneet sen mukaan.

Tilanne itselläni ei kuitenkaan ole ollut kyse hengissä selviytymisestä, joten tuntemukset huijaavat aivojani pitämään ne aktivoituneena. Pahimpina aikoina, olen nukkunut 4 tuntia yössä ja en ole kokenut minkäänlaista väsymystä koko päivänä. Kuitenkaan luonnolliselta se ei ole tuntunut, kun herään kolmen tai neljän aikaan yöllä ja samalla on ahdistava ajatusrumba alkanut pyörimään.

Nyt olen nukkunut hyvin. Olen saattanut yöllä herätä, mutta olen saanut unen päästä kiinni. Tarpeeksi nukkuessa on jotenkin levollisempi olo. Joten tämä mielen jumppauttaminen ei vaikuta minulla yksinomaan käyttäytymiseeni vaan myös muihinkin toimintoihini. Unettomuus - ahdistus on oikeastaan kehä, joka vaan pahentaa koko ajan itseään. Ja mitä pitempään tuota jatkuu, sitä syvemmälle alkaa pyörimään omissa tunnelukoissa.

Voin olla näillä maallisilla ja tieteellisesti tutkimattomilla väitteilläni väärässä, mutta nämä asioiden yhdistelyt kuulostavat vain loogisilta.