28. päivä

Luettuani lisää "Mielekkäästi irti ahdistuksesta" -kirjaa, huomasin sen koskevan enemmän pelkoja ja pelon kautta tulevaa ahdistusta. Kun henkilö välttelee jotain tilanteita, ja on pelkoja. Joten suoraan tähän omaan ahdistukseen sitä ei voi verrata. Hämmentävää, etten ole miettinyt noita ahdistusteemoja 1½ viikkoon. Se mikä on ollut, on mennyt.

Mietin eilen kuitenkin tuosta kirjasta heränneenä mielensä tarkkailua. Kuinka olennaista on tarkkailla mieltä koko ajan, vai onko olennaista kerätä mielenhaaviin negatiiviset asiat. Huomaan, että milloin keskustelu lähtee negativismin puolelle. Voinko siinä vaiheessa tehdä jotain? Voinko pysäyttää puheen ja ajattelun kulkeutumasta tiettyyn suuntaan. Ei elämä ole happysunshinereaggaeta, mutta onko tarpeellista vielä lisää myrkyttää olotilaa. Tottakai on hyvä purkaa pahaa mieltä, mutta sellainen päivittäin toistuva samanasian ruikutus, ei taida olla kovin rakentavaa ja eikä vie asioita eteenpäin. Kaivaa vaan itselleen hautaa. Tuota minä aion itsessäni huomioida, että milloin tulee mielen kätinän kestosuosikkiaiheet, niin niitä voisin toppuutella.

Eilen luin vanhasta Apu-lehdestä Islam-professori Jaakko Hämeen-Anttilan mietelmiä ja siteraanpa muutaman niitä tähän:

"Itserakkaus on avain onneen. Tarkoitan ihmisen tyytyväisyyttä itseensä. Jos on tyytymätön itseensä, on tyytymätön myös maailmaan. Vihainen ja kiukkuinen ihminen levittää ja saa osakseen vihaa ja kiukkua."

"Minusta on heinoa, ettei lopullista totuutta elämästä sada koskaan selville. Olisi kauheaa lukea kaiken selittävä kirja ja todeta, etten lue enää yhtään kirjaa ikinä. Valmiista tulee tyhjä olo." 

"Ovia on elämässä valtavasti, eikä kukaan ehdi avata niistä jokaista. Se ajatus tuntuu minusta hyvältä. Maailmassa on aina jotain uutta ja jännittävää."

Mietin tuota ensimmäistä siteerausta, että voiko tuota itsensä rakastamista kompensoida sillä, että rakastaa kaikkea muita ihmisiä? Voiko se antaa niin valtavan suuren tyydytyksen tunteen, että se itsensä tykkääminen jää toissijaiseksi? Ne esimerkit, mitä tulee mieleeni, niin valitettavasti heissä sisäinen tyytymättömyys paistaa läpi.