Sisukkaasti olen jatkanut "Mielekkäästi irti ahdituksesta" kirjan lukua. Siellä on tullut edelleen hyviä ajatuksia. Esimerkiksi tunteista:
Tuo tiettyjen asioiden tukahduttaminen ja hampaiden pureminen on kyllä aiheuttanut asiasta tietämättömille melkoisen "hyökkäyksen", kun olen vihdoin sanalaarini avannut! Sen verran ehkä olen oppinut että pyrin olemaan itselleni rehellinen ja sanoa ne ajatukset ääneen silloin kun siitä on jotain hyötyä. Määräaikaisissa työsuhteissa, sitä niin helposti yrittää niellä kaikkea ja antaa hyvää vaikutelmaa. Harmillisesti tämä hyvä vaikutelma, jota on yritetty pitää useampi vuosi yllä, saadaan tuhottua hyvinkin nopeaan. Näin tämä vuosien "kilttinä" oleminen ja hampaan pureminen menee hukkaan.
Kaikkea ylireagoimista on vaikea näin jälkikäteen enää ymmärtää, mistä ne ovat johtuneet ja sillä ei enää merkitystä. Kunhan tulevaisuudessa pystysisi olemaan rehellisempi niin itselle kuin muille. Ihmiselon tekee jännittäväksi tuo, miten eri ihmisten kanssa pystyy vaikeista asioista puhumaan. Itselle sopisi suora asian läpikäyminen, kun taas toinen tarvistsisi alustusta ja pehmentelyä. Suora ilmaisu voidaan kokea hyökkäyksenä, vaikka siitä ei ole kysymys. Samoin sellainen ympäripyöreämpi asioista puhuminen tuntuu ettei asioista puhuta lainkaan. On taitoa osata kommunikoida.
"Voimakkaiden tunteiden välittämät viestit menevät perille paremmin kuin mitkään sanat."Kirja puhuu myös sumeista tunteista, joka voi aiheuttaa -ah niin tuttua ylireagoimista. Itsensä laiminlyöminen on yksi piirre, joka voi vaikuttaa ylireagoimiseen. Kun on nukkunut liian vähän, tai syönyt huonosti tulee sanottua sellaista, mitä ei ehkä todellisuudessa tarkoita. "Jämäreaktiot" aiheuttavat tunteiden sumentumaa. On esimerkiksi jokin tilanne, jolloin emme reagoi, vaikka meillä olisi asiaa tai syytä reagoida. Tästä jää tukahtunut olo. Saatamme saman päivän tai myöhemmin reagoida, kun jotain vähän vastaavaa tapahtuu. Tällöin reagointi saattaa tulla vielä tuplasti ärhäkkäämpänä!
Tuo tiettyjen asioiden tukahduttaminen ja hampaiden pureminen on kyllä aiheuttanut asiasta tietämättömille melkoisen "hyökkäyksen", kun olen vihdoin sanalaarini avannut! Sen verran ehkä olen oppinut että pyrin olemaan itselleni rehellinen ja sanoa ne ajatukset ääneen silloin kun siitä on jotain hyötyä. Määräaikaisissa työsuhteissa, sitä niin helposti yrittää niellä kaikkea ja antaa hyvää vaikutelmaa. Harmillisesti tämä hyvä vaikutelma, jota on yritetty pitää useampi vuosi yllä, saadaan tuhottua hyvinkin nopeaan. Näin tämä vuosien "kilttinä" oleminen ja hampaan pureminen menee hukkaan.
Kaikkea ylireagoimista on vaikea näin jälkikäteen enää ymmärtää, mistä ne ovat johtuneet ja sillä ei enää merkitystä. Kunhan tulevaisuudessa pystysisi olemaan rehellisempi niin itselle kuin muille. Ihmiselon tekee jännittäväksi tuo, miten eri ihmisten kanssa pystyy vaikeista asioista puhumaan. Itselle sopisi suora asian läpikäyminen, kun taas toinen tarvistsisi alustusta ja pehmentelyä. Suora ilmaisu voidaan kokea hyökkäyksenä, vaikka siitä ei ole kysymys. Samoin sellainen ympäripyöreämpi asioista puhuminen tuntuu ettei asioista puhuta lainkaan. On taitoa osata kommunikoida.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti